keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Once again - babieees


Tässäpä tänään kauhealla kiireellä napatut kuvat 18vrk vanhoista muksuista!

n. Aruba Blue

n. Velvet Voyage

n. Petal Pink

n. Peach Daiquiri

u. Mucho Dinero

u. Demure Vix

lauantai 26. tammikuuta 2013

Sinulla on mahdollisuus toivoa


Nyt lukijana sulla on tässä kaksi varsin mainiota vaihtoehtoa.
a) skippaa poikasten hehkutuskuvat ja skrollaa itsesi suoraa päätä postauksen loppuun
b) kestä hammasta purren mun hehkutukset Antjen lapsosista ja katso sitten postauksen loppu

Hieno mama <3 

Vauva-aiheista päivitystä taas vaihteeksi. Mun oli oikeasti tarkoitus kuvata muitakin jänösiä, mutta kun iloisesti marssin kamera kourassa ulos siellä satoi lunta about vaakasuoraan ja tuuli niin että on oikeastaan ihme että mulla ylipäätänsä on enään hiukset päässä. Joten yeah, se suunnitelma meni valitttvasti puihin. Mutta onneksi meiltä löytyy kanila katolla ja seinillä joten pikkutaaperoiden kuvaaminen onnistui. Tänään pikkuisilla on siis ikää jo 14vrk.

Mucho Dinero ei ilmeestä päätellen nauttinut mallina olosta

Ihana kotiin jäävä Velvet Voyage

Juuri herännyt Petal Pink

Poikueen pienin tyttönen Aruba Blue

Demure Vix hölmistyneine ilmeineen

Vauhtihirmu Peach Daiquiri

Tähän loppuun esitän teille rakkahat lukijat kysymyksen ja olisi todella hienoa jos jokainen jolta jotakin toivetta löytyy heittäisi seuraavaan kysymykseen vastausta kommentilla:



Sepä se. Kliseinen mutta toisaalta kivalla idealla varustettu toivepostaus! Mitä enemmän näitä ehdotuksia tulee niin sen parempi, toteuttelen niitä aina silloin tällöin. Ensimmäisen toivepostauksen suunnittelin tekeväni jo ensiviikolla, riippuen tietysti siitä miten intoudutte ideoitanne julki tuomaan (sitä hartaasti toivoen tai muuten päädytään tilanteeseen "the awkvard moment when your comment box is empty", joten sen enempää anelematta... pliis! Haha. Mutta oikeasti. Niitä toiveita.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Sain nimen hauskimman


Tosiaan jos Antjen poikaset -teemaa kantavat postaukset alkaa jo kyllästyttää, suosittelen suosiolla skippaamaan tämän päivitysen :-D Mutta asiaan! Kuten otsikosta voi päätellä, saivat Antjen & Devinin lapset  saivat nimet. Itse henkilökohtaisesti tykkään nimiteemoista ja tälläkin kertaa päädyin käyttämään sitä. Tällä kerralla nimiteemana olivat Essie-kynsilakat.

n. Petal Pink
n. Velvet Voyage
n. Peach Daiquiri
n. Aruba Blue
u. Demure Vix
u. Mucho Dinero
Kuvat on otettu muuten tänään ja muksuilta löytyy nyt siis ikää 9vrk. En tiedä olenko jo täällä blogin puolella maininnut, että tuo raudanharmaa vk naaras jää kotiin Antjen kaveriksi. Muiden kohtalosta en vielä tiedä, mutta eiköhän niille kaikille etsitä omat kodit.


Ai niin! Eilen Turun näyttelyissä tehtiin Maisun kanssa ns. vaihdos, kun Devin meni Maisulle ja itse otin Stigin. Stig-herra tuli siis meille jälleen moikkaamaan lähinnä Kiaraa, kun viimekerralla Kirppu päätti jäädä tyhjäksi. Joten eiköhän tässä  tulevan kevään aikana saada myös Kiaralle se kauan odotettu poikue. Eipä tässä sitten muuta, joten ensikertaan siis!

lauantai 19. tammikuuta 2013

A day of surprises




Tänään olin tosiaan jänislaumani kanssa Turun T-talolla viettämässä pitkästä aikaa kunnon näyttelypäivää ja näinpä pitkästä aikaa kavereitani kanipiireistä, mikä oli - tietenkin - todella mukavaa. Näyttely oli muutenkin meidän osalta todella onnistunut. Itseasiassa niin onnistunut, etten oikeasti osannut niin hyvää menestystä tältä päivältä odottaa. Mitenkö meillä sitten meni? Well, keep reading. 


Kiara 93p
Kiara keräsi 93 pointsia, mikä oli ihan huippuhyvä ajatellen että se oli vielä kaksi viikkoa sitten luuta ja nahkaa sekä lisäksi sillä on tällä hetkellä niin keskeneräinen turkki (kuten kuvasta saattaa huomata) että ihan tyytyväinen saa olla Kirpun suoritukseen.



Reeka oli myös arvosteltavana, valitettavasti mulla ei ole Rekusta yhtään kuvaa koska kameran akku teki kuoleman kesken päivän eli kuvaaminen mun kameralla hankaloitui huomattavasti näyttelyn lähestyessä loppuaan. Mutta tosiaan, Reeka sai 93,5p mistä olen myös tyytyväinen koska a. Reekalla on myös keskeneräinen turkki b. sillä oli valkoisia karvoja joita en vain yksinkertaisesti jaksanut nyppiä pois :-D 

Hudi oli tämänpäivän yllättäjä
...ja sitten ne mahtiuutiset, jotka tosiaan - no sanotaanko että they made my day. Tosiaan oma kasvattini Hudi-poitsu oli ensimmäistä kertaa ulkomuodossa ja nuoriherra nappasi 95,5p + BIS1 + RYP + paras nuori lahjoituspalkinto. Lisäksi Hudi pyörähti pet-pöydällä josta hurmuri nappasi samaisen määrän pisteitä kuin ulkomuotopöydältäkin, ollen siten LKV1 + PPK2. Olen älyttömän ylpeä kaikista jäniksistäni, mutta etenkin Hudi yllätti tänään. 

Antjen pesue 5vrk
Takana on siis todella onnistunut ja yllätyksellinen päivä ja nyt ollaan kotiuduttu, sekä tyytyväisenä että hyvin, hyvin väsyneenä. Oli kuitenkin pakko tulla kirjoittamaan tästä päivästä heti - vaikkakin silmäluomet tällä hetkellä painavatkin parisen tonnia joten väitänpä että painettua "Julkaise" -nappulaa tämä täti ryntää suoraan peiton alle vetelemään sikeitä. Palaillaan huomenna toivottavasti astetta pirteämpänä, hejsan allihopa ja noh.. Töttöröö. Okei olen liian väsynyt. Menen nukkumaan. Nyt heti.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Young ones





Tämän illan missioksi otinkin tarkastella Antjen pienokaisia hieman tarkemmin, vaikka kaipuu omaa äkäpussiamme, Seliaa kohtaa onkin kova. Kuitenkin Antsun pesään kurkatessani näky sain juuri kokemani menetyksen oikeasti pois hetkeksi: pesässä köllötteli kuusi tyytyväisen näköistä pilkullista ja vähemmän pilkullista vauvaa. Salaahan olin toivonut, että muksujen joukoista löytyisi raudanharmaa vk naaras, mutten uskaltanut herätellä toiveita sen enempää. Ja Antjen lapsikatraastahan löytyi seuraavanlaista sakkia:


Luonnonsoopeli/Raudanruskeasoopeli naaras
Raudanharmaa/luonnonharmaa vk uros
Raudanharmaa/luonnonharmaa vk naaras
Raudanharmaa vk naaras
Luonnonsoopeli/Raudanruskeasoopeli uros

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

The day of sadness and happiness


Raudanharmaa vk

Täällä kirjoittelee nyt hieman ristiriitaisilla tunteilla täytetty kanibloggari - mitä kaikkea yhden viikonlopun aikana ehtiikään tapahtua? Välillä lyhyessä ajassa koettu tapahtumarikkaus kauhistuttaa ja saakin ajattelemaan mitä kaikkea saankaan eläinlaumani kanssa vielä tulevana vuonna kokea.

En muista olenko täällä blogin puolella maininnut vielä kertaakaan Antjen astuttamista, mutta se on yksi niistä asioista kanipuolella jota olen jo pidemmän aikaa harkinnut. Joulukuussa sitten päätin ryhtyä toimeen ja astutin Antsun Devinillä. Eilen kanilaamme syntyikin kunnon läjä antjedevineitä, joista valitettavasti kaksi löytyi pesän ulkopuolelta. Tätä seikkaa lukuunottamatta A oli tehnyt oikein hienon pesän missä muhi 6 varsin soma viittajengi! Lisäksi kuusikkoon oli eksynyt kaksi luonnonsoopelia.

Riemu uusista pikkuisista ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun tänään aamulla huomasin että Selian ja Reekan häkissä liikkui vain yksi jänis. Sydämeni taisi jättää yhden lyönnin väliin ja seisoin vain paikoillani jähmettyneenä. Lopulta sain itseni tarttumaan häkin salpaan ja avaamaan oven. Häkin nurkassa höristi hölmmistyneen näköinen korvapari - tatuoimaton sellainen. Silloin tiesin, että häkissä pitkällään makaava jänis  oli Selia. Siinä sunnuntainen aamupäivä kuluikin, lähinnä itkien ja pohdiskellen mikä noin nuorelle kanille olisi voinut tulla.

Ystäväni laittoikin omalle kanitutulleen viestiä ja sain helpotuksekseni kuulla, että kyse ei voinut olla mistään tarttuvasta, sillä silloin muutkin olisivat jo alkaneet oireilla (muut kanini olivat onneksi omia pöhköjä itsejään). Rakkaalle pikku-Selialleni oli joko tullut veritulppa tai sydänkohtaus, vaikka ne ovatkin harvinaisia noin nuorella kanilla - eivät kuitenkaan mahdottomia.

En oikein tiedä mitä ajatella. Antje synnytti hienot poikaset, mutta seuraavana päivänä menetän hyvin itselleni rakkaan kanin. Tekisi mieli iloita, mutta iloa varjostaa kuitenkin surullinen totuus siitä, että seuraavana aamuna kanilaan mennessäni Selia ei olekaan siellä rynkyttämässä häkin ovea ja vaatimassa aamiaista.

Tähän ei varmaan auta sanoa muuta kuin hyvin vanha ja kulunut fraasi, joka kuitenkaan ei voisi olla enempää oikeassa: aika parantaa haavat.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Sijoitetaan hurmaava jänöpoika



Ihana belgianjänisristeytys Chunky D eli Devin etsiskelee yhteistyökykyistä sijoituskotia. Poitsu sijoitetaan siis muutamaa poikuetta vastaan jonka jälkeen Devinin voi vaikkapa kastroida ja täten siitä luultavimmin saa mitä parhaimman kaverin toiselle pupulle.

Luonteeltaan D on omanlaisensa persoona, perusluonteeltaan lempeä, utelias ja kiltti - josta kuitenkin löytyy sitä jänismäistä temperamenttia. Hoitotoimenpiteet ym. sujuvat hyvin. Devin on tottunut kissoihin ja koiriin, vaikka ei osoitakkaan mitään suurimpia kiintymyksen osoituksia näille nelijalkaisille.

Jos kiinnostuit kysy ihmeessä lisää esim. sähköpostin (xannikax@live.fi) välityksellä. Kuljetukset tuskin muodostuvat ongelmaksi, niitä saadaan järjestettyä melkeinpä minne vain. Livenä poikaa pääsee näkemään esimerkiksi 19.1. Turun näyttelyssä.

HUOM. Otathan yhteyttä vain jos olet oikeasti kiinnostunut, kiitos!