Dear diarrhea is here

Mun piti tosiaan tällä viikolla toteuttaa yksi toivepostaus ja alkuperäisten suunnitelmien mukaan ajattelin kirjoitella sen torstaina vapaapäivän vuoksi. Mutta suunnitelmat tunnetusti tuppaa aina muuttumaan, harmi vain ettei aina mukavien syiden vuoksi. Torstaiaamulla tapani mukaan nappasin Elvinin häkistä pusuteltavaksi ja paijattavaksi, mutta herran peräpää oli ripulin peitossa - eikä mitään vähän, vaan ihan kunnolla. En tajua miten se oli yhden yön aikana saanut itsensä niin sotketuksi (noh.. pitkät perskarvat + ripuli = ei kaunis näky). Eipä siinä auttanut mikään muu kuin laittaa poitsulle kanipalju lämpenemään ja laittaa Elvinsson kylpemään heti aamusta. Sen jälkeen huolellinen kuivaus, uusi olkipeti herra E:lle ja... Siinä vierähti sellainen tunti ennen kuin pääsin kunnolla hoitamaan muutkin puput. Mutta pääasia ettei Elvin näyttänyt kärsivän tilanteesta mitenkään ja pebapesun (kirjoitinko juuri pebapesun? Oh damn..) jälkeen nallenaama mutusteli heiniä varsin tyytyväisenä.

..no, ei tässä aamurumbassa muuten mitään ollut, mutta kun tämä vetelä tempaus ei jäänyt ainoaksi kerraksi. Lauantaina sain toteuttaa saman pesulareissun Elvinin kanssa ja tänä aamuna jälleen. Olen miettinyt pääni kipeäksi miettien mikä poitsulla mahtaa olla. Kaikki mahdolliset tekijät jotka voisi tätä aiheuttaa on nyt minimoitu, vaikkei niitä kunnolla ole ollutkaan. Elvin vaikuttaa muuten onneksi hyvinvoivalta kekseliäältä itseltään, mutta jotenkaan en saa mielenrauhaa.. Aikoinaan Dafi alkoi oireilemaan hieman samanlaisesti, toki se oli paljon luisevampi + maha suorastaan pingotti mutta... No, tässä vaiheessa ei auta muu kuin seurata tilannetta.

Eli olen kirjoittamisen sijaan lähinnä rampannut kanilassa paapomassa Elvin-mussua ja käynyt tarkkailemassa situationia. Onneksi tällähetkellä tilanne näyttää jo hiukan paremmalta.